Olen miettinyt tätä blogikirjoitusta jo tovin, mutta minulla ei oikein ole ollut sisäisesti tilaa eikä voimavaroja kirjoittaa. Olen todella iloinen ja kiitollinen siitä, että viimeiset 5 kuukautta kestänyt yrittäjyyden ammattitutkinto on nyt virallisesti suoritettu! Minulle koulutuksen suurin anti tuli prosessista itsestään, joka on ollut ennen kaikkea matka oman ammatillisen identiteetin löytämiseen ja vahvistumiseen.
Keskeisimmät kysymykset, joita mietin koulutuksen aikana olivat: - Miten yhdistää liiketoiminta eettisesti laadukkaaseen auttamistyöhön? - Miten pysyä uskollisena itselle ja tehdä töitä omien arvojen mukaisesti sekä samalla pärjätä taloudellisesti maailmassa, joka ruokkii jatkuvaa kilpailua, tuottavuutta ja tehokkuutta (joka siten myös ylläpitää pahoinvointia)? - Mihin kokemusperäinen asiantuntijuus asemoituu ammatillisesti kulttuurissa ja toimintaympäristössä, jossa ihannoidaan ja arvostetaan auktoriteetteja sekä ulkoapäin annettuja titteleitä? Näyttöaineistoa työstäessä löysin kaikkiin näihin kysymyksiin vastauksen itsestäni: - Kuuntelemalla sitä, mikä minulle todellisuudessa tekee hyvää ja milloin reagoin syyllisyydestä, häpeästä tai pelosta käsin - Miettimällä suhdettani rahaan, joka on suorassa yhteydessä omanarvontuntoon ja yrittäjyyteen - Tekemällä taloudelliset laskelmat niin, että se palvelee hyvinvointiani - Olemalla uskollinen omille arvoilleni, vaikka se tarkoittaisi näkymättömyyttä ja yksinäisyyttä - Löytämällä johtajuuden sisältäni, joka on syvimmiltään tunnejohtajuutta eli sisäistä vanhemmuutta. Kun viime elokuussa sain tiedon, että minut on hyväksytty koulutukseen, odotin koulun alkua pelon ja innostuksen sekaisin tuntein. Tiesin tarvitsevani lisää tietoa yrittäjyydestä ja halusin testata omia kykyjäni sekä arvioida samalla sitä, onko kokemusasiantuntijuus ammatillisesti vakavasti otettavaa työtä. Kirjoitinkin tuolloin hakemukseeni, että tarjoan ’ammatillisen kokemusasiantuntijuuden palveluita’. Mutta jo hyvin pian koulutuksen alettua minulle alkoi selkiytymään se, miten identifioituminen kokemusasiantuntijaksi ylläpiti minussa sellaista vanhaa rakennelmaa, joka ei palvellut ammatillista kasvua. Niinpä aloin keskittymään yhä tietoisemmin Neidosta Naiseuteen-työhön, joka oli muhinut sisälläni jo pitkään. NN-työ tuntui edelleen jotenkin hahmottomalta eikä sillä tuntunut olevan kunnon raameja. Siltä osin kokemusasiantuntijuuteen "jämähtäminen" olisi ollut turvallista, sillä aina kun puhuin Neidosta Naiseuteen-työstä ääneen tulin yhä näkyvämmäksi omana itsenäni. Oloni oli monesti kauhusta kankea ja suojaton. Häpeän tunteen kanssa sai jatkuvasti tehdä töitä, sillä olin 8 vuoden ajan tottunut puhumaan itsestäni ja elämästäni tavalla, joka oli yhteydessä sairaan ihmisen / selviytyjän identiteettiin. Tajusin, että minun todellakin tulee omaksua ja löytää ikään kuin täysin uusi kieli itselleni ja työlleni. Ja tuota kieltä opettelen edelleen. Ammatillisuuteni juuret ovat tietysti edelleen kokemusperäisessä asiantuntijuudessa, eivätkä nämä siten ole toisiaan poissulkevia asioita, mutta konkreettisen muutoksen tekeminen oli välttämätöntä ja sitä koulutuksessa oleminen palveli hyvin. Se oli myös yksi keskeinen syy siihen, miksi en lopulta jaksanut kirjoittaa blogia niin kuin olin alun perin suunnitellut. Pidin kuitenkin koko koulutuksen ajan ammatillista päiväkirjaa, jossa purin ja reflektoin sitä maisemaa, jossa kulloinkin olin. Viime vuoden lopussa olin sisäisesti sellaisessa turbulenssissa, että aloin kärsimään pahasta kuormituksesta ja univajeesta, joka osaltaan johti siihen, että sairastuin ennen joulua koronaan. Jouluaaton vietin päivystyksessä tiputuksessa. Dialogista kuoleman kanssa on tullut tärkeä osa arkeani ja sitä keskustelua kävin myös tuolloin. Kuolema on minulle tärkeä kanssakulkija, joka ennen kaikkea peilaa elämän merkitystä, sillä se asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ymmärrykseni on syventynyt sen tosiasian suhteen, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti eikä aikaa ole loputtomasti, vaikka arjen kiire yms. vievät siltä huomion. Mietin, miten siis haluan käyttää aikani täällä? Toivuttuani koronasta, haasteet kuitenkin jatkuivat. Selkäni kipeytyi niin pahasti, että peruskävely vaikeutui huomattavalla tavalla ja uusi vuosi tuli aloitettua todella voimattomissa tunnelmissa. Tällä hetkellä voin hieman paremmin, mutta kipu on edelleen läsnä päivittäin eikä syy ole vielä selvinnyt. Onneksi olen kuitenkin saanut tilanteeseen apua ja jotkin päivät ovat jo selkeästi parempia ja valoisampia. Erityisesti vuoden vaihteessa minusta tuntui siltä kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta ja uskon, että niin tavallaan tapahtuikin. Aloin kärsimään voimakkaista pelkotiloista, jotka johtivat toistuviin paniikkikohtauksiin. Sisälläni oleva pieni tyttö oli turvaton ja kauhuissaan. Tiesin, että minun tulee suojella ja auttaa häntä, vaikka tunsin lähinnä täydellistä avuttomuutta. Ja tuon avuttomuuden hyväksyminen auttoikin lopulta eniten. Selkähän on kehon tukiranka, joka on yhteydessä sisäiseen turvaan / turvattomuuteen, joten kaikesta kivusta ja arjen raskaudesta huolimatta olen kokenut tämän luonnollisena reaktiona kaikkiin niihin elämänmuutoksiin, joita olen viime aikoina kohdannut. Ja vaikka arki pyörii edelleen selkäkivun sallimissa rajoissa, olen äärettömän kiitollinen siitä, että ainakin toistaiseksi pahimmat pelkotilat ovat taka-alalla. Nyt katson tätä kulunutta 5 kuukautta eräänlaisena pimennysjaksona, joka on palvellut tarpeellista muutosta, kasvua ja vanhalle kuolemista. Pimeydessä ryvettyminenhän on luonnollinen osa elämää ja ihmisyyttä, mutta meidän ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä. Kokemukseni kuitenkin on, että sillä on aina jokin tärkeä viesti kerrottavanaan, jonka voi nähdä ja kuulla silloin, kun tietoisuus ja turva ovat läsnä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole glorifioida kärsimystä eikä kiillottaa ”kärsimyskruunua”. Yritystoiminnan virallinen käynnistäminen ja edistäminen tapahtuu siis jatkossakin terveyden sallimissa rajoissa, ja sehän on koko yrittäjyyden kivijalka. Mikäli tilanne sallii, aloitan Neidosta Naiseuteen-verkkokurssin työstämisen jo maaliskuussa ja asiakastyön tulevan kevään aikana. :) Palaamisiin! <3 Rakkaudella, Heini P.s. Mikäli haluat tukea työtäni ostamalla runokirjani, löydät sen osoitteesta: www.bod.fi/kirjakauppa/from-wounded-maiden-to-woman-awaken-heini-laukkanen-9789528063797
0 Comments
|
|