|
Olen syntynyt v. -87 nainen ja kotoisin Tampereelta. Perusluonteeltani olen ujo, herkkä ja tunnollinen. Olen ollut lapsesta asti luova ja kirjoittaminen, maalaaminen sekä valokuvaaminen ovat lähellä sydäntäni. Myös eläinten ja luonnon hyvinvointi ovat minulle tärkeitä arvoja, joita haluan vaalia omissa valinnoissa.
Omaan kokemusta mm. traumaperäisestä stressihäiriöstä ja syömishäiriöstä, joiden syntymekanismeja olen oppinut ymmärtämään pitkän psykoterapian avulla. Sairastuin anoreksiaan varhaisteini-iässä, jolla on ollut kauaskantoisia seurauksia kehitykselleni ja myöhemmälle elämänkululle. Koen oman terapeuttisen työskentelyn tärkeäksi myös ammatillisesti, koska sen myötä tiedän kuinka pelottavaa on kohdata oma itse, olla tarvitseva ja haavoittuva. Olen kokenut aiemmin elämässäni, jota kutsun neidon elämäksi, myös henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Haluan välittää oman itseni kautta toivoa siitä, että vaikeista olosuhteista selviytyminen ja muutos ovat mahdollisia, vaikka se usein vaatii paljon. Koen, että muutoksen toteuttaminen olisi jäänyt vaillinaiseksi, ellen olisi sitoutunut työskentelemään itseni kanssa sisäisen vanhemmuuden saralla ja tähän myös Neidosta Naiseuteen® -työ pohjautuu. Työskentelen myös yhdessä mieheni Jari Koposen kanssa yrityksessämme Wiselder Oy. |
|
Asiakastyössä minulle on ensisijaisen tärkeää turvallisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen toteutuminen, koska ilman niitä yhteistyöltä katoaa pohja. Tämä on kuitenkin asia, jonka rakentuminen vaatii aina oman aikansa. Vaikka Neidosta Naiseuteen® -työ ei kuulu virallisen mielenterveystyön piiriin, olen sitoutunut noudattamaan työssäni sosiaali-ja terveysalan eettisiä periaatteita, joihin voit tutustua täällä
Työskentelin aiemmin sosiaali -ja terveysalalla kokemuskouluttajana ja mentorina yht. 8 vuoden ajan toimien laajasti erilaisissa työtehtävissä. Olen ollut myös esillä mediassa. Lopetin kokemuskouluttajan ja mentorin työt, koska työskentely keskittyi sairaudesta puhumiseen, joka alkoi itsessään tuntua sairastuttavalta, koska se ylläpiti vanhaa identiteettiä. Kohtasin myös rakenteellista väkivaltaa ja heittellejättöä hoitojärjestelmän taholta, jonka henkilökuntaa koulutin, mutta jonka apua vielä tarvitsin. Tämä johti 4 vuotta kestäneeseen kanteluprosessiin, joka oli henkisesti uuvuttava ja traumatisoiva, ja josta en lopulta saanut oikeutta. Tämä rapautti merkittävästi uskoani kokemuskouluttajana toimimiseen ja työn vaikuttavuuteen.
Yliopisto-opinnot ovat yksi pitkäaikaisemmista haaveistani, mutta toistaiseksi se tie ei ole yrityksistä huolimatta auennut. Olen kuitenkin opiskellut avoimessa yliopistossa sosiaalityötä ja psykologiaa. Psykologista kirjallisuutta luen muutenkin paljon.
Kutsun kaikkia muutokseen motivoituneita naisia kasvamaan neidosta naiseuteen ja muuttamaan maailmaa. Erityisesti tällaisena epävakaana ja turvattomana aikana maailma tarvitsee turvallista aikuisuutta. Kun puhun aikuisesta tytöstä, kuvaan aikuisen naisen kehossa asuvaa haavoittuvaa neitoa, joka ei ole emotionaalisesti kasvanut aikuiseksi. Hän saattaa olla esim. menestyvä uranainen, mutta koska hänen identiteettinsä on rakentunut työn varaan, häntä odottaa töiden ulkopuolella aivan toinen todellisuus, jota hän haluaa paeta.
Hän voi olla myös nainen, joka suorittaa elämää omien lastensa kautta, koska hänellä ei ole suhdetta omaan itseensä. Tällöin hän usein siirtää tiedostamattaan omat tarpeensa lasten kannettavaksi. Tai hän saattaa olla nainen, joka haluaisi hyviä ihmissuhteita elämäänsä ja kyetä sitoutumaan, mutta koska häntä ohjailee perusturvattomuus ja hylätyksi tulemisen pelko (sisäinen hädissään oleva hylätty tyttö), hänen ihmissuhteensa päättyvät usein nopeasti ja repivästi. Usein niissä myös toistuu hyväksikäyttö.
Aikuisen tytön ominaispiirteitä ovat siis mm. reaktiivisuus ja defensiivisyys (taistele/pakene/lamaannu) sekä rajaton ja kontrolloiva käytös. Oman kokemukseni mukaan tällainen haavoittunut, äitiydetön tyttö löytyy meistä jokaisesta ja hän haluaa tulla kuulluksi. Olen itse elänyt ihmissuhteissa, jotka perustuivat rajattomuuteen ja hyväksikäyttöön, koska minua ohjasi perusturvattomuuden tunne, olematon omanarvontunto ja voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Voin huonosti, olin itsetuhoinen ja epätoivoinen sekä tunsin jatkuvaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, joka ulottui kaikkialle elämässäni. Säätelin tunteitani pakonomaisella liikunnalla ja syömisen kontrolloinnilla sekä kiinnostuin toistuvasti "pahoista miehistä", jolla oli vakavia seurauksia terveydelleni. Minusta tuntui siltä kuin minua olisi ohjannut jokin selittämätön kirous, jonka edessä tunsin suurta avuttomuutta.
Elämäni alkoi muuttumaan siinä vaiheessa, kun pääsin terapiaan ja sain kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Aloin ymmärtämään paremmin itseäni ja sain vastauksia siihen, miksi elämäni ja ihmissuhteeni olivat sellaisia kuin olivat. Tämä tarkoitti myös sitä, että minun oli aika alkaa kasvaa aikuiseksi ja yksi suurimmista muutoksista käynnistyi siinä vaiheessa, kun aloin rakentamaan tietoista suhdetta sisäiseen hylättyyn tyttööni. Asetuin siis äidiksi itselleni ja aloin opettelemaan vastuunkantoa, rajojen asettamista ja itseni arvostamista. Ihmissuhteeni muuttuivat ja useimmat päättyivät, koska minä muutuin.
Kun puhun aikuisesta naisesta, kuvaan siis naista, jolla on suhde sisäiseen tyttöönsä ja joka on sen myötä siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen. Naisen tietoisuuden taso ja itseymmärrys on laajempi ja syvempi kuin Neidolla. Hän kykenee paremmin ihmissuhteisiin, joissa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, välittäminen ja perusturvallisuuden tunne. Tällaisissa ihmissuhteissa on tilaa ihmisyyteen kuuluvalle erillisyydelle ja haavoittuvuudelle.
Tämä on läpi elämän jatkuva kasvuprosessi, jossa me kaikki olemme keskeneräisiä ja erehtyväisiä. <3 Voimme kuitenkin oppia toinen toisiltamme olemalla omassa inhimillisyydessämme ja siksi haluan tarjota omaa kokemustani ihmisenä kasvusta.
Rakkain terveisin,
Heini
Työskentelin aiemmin sosiaali -ja terveysalalla kokemuskouluttajana ja mentorina yht. 8 vuoden ajan toimien laajasti erilaisissa työtehtävissä. Olen ollut myös esillä mediassa. Lopetin kokemuskouluttajan ja mentorin työt, koska työskentely keskittyi sairaudesta puhumiseen, joka alkoi itsessään tuntua sairastuttavalta, koska se ylläpiti vanhaa identiteettiä. Kohtasin myös rakenteellista väkivaltaa ja heittellejättöä hoitojärjestelmän taholta, jonka henkilökuntaa koulutin, mutta jonka apua vielä tarvitsin. Tämä johti 4 vuotta kestäneeseen kanteluprosessiin, joka oli henkisesti uuvuttava ja traumatisoiva, ja josta en lopulta saanut oikeutta. Tämä rapautti merkittävästi uskoani kokemuskouluttajana toimimiseen ja työn vaikuttavuuteen.
Yliopisto-opinnot ovat yksi pitkäaikaisemmista haaveistani, mutta toistaiseksi se tie ei ole yrityksistä huolimatta auennut. Olen kuitenkin opiskellut avoimessa yliopistossa sosiaalityötä ja psykologiaa. Psykologista kirjallisuutta luen muutenkin paljon.
Kutsun kaikkia muutokseen motivoituneita naisia kasvamaan neidosta naiseuteen ja muuttamaan maailmaa. Erityisesti tällaisena epävakaana ja turvattomana aikana maailma tarvitsee turvallista aikuisuutta. Kun puhun aikuisesta tytöstä, kuvaan aikuisen naisen kehossa asuvaa haavoittuvaa neitoa, joka ei ole emotionaalisesti kasvanut aikuiseksi. Hän saattaa olla esim. menestyvä uranainen, mutta koska hänen identiteettinsä on rakentunut työn varaan, häntä odottaa töiden ulkopuolella aivan toinen todellisuus, jota hän haluaa paeta.
Hän voi olla myös nainen, joka suorittaa elämää omien lastensa kautta, koska hänellä ei ole suhdetta omaan itseensä. Tällöin hän usein siirtää tiedostamattaan omat tarpeensa lasten kannettavaksi. Tai hän saattaa olla nainen, joka haluaisi hyviä ihmissuhteita elämäänsä ja kyetä sitoutumaan, mutta koska häntä ohjailee perusturvattomuus ja hylätyksi tulemisen pelko (sisäinen hädissään oleva hylätty tyttö), hänen ihmissuhteensa päättyvät usein nopeasti ja repivästi. Usein niissä myös toistuu hyväksikäyttö.
Aikuisen tytön ominaispiirteitä ovat siis mm. reaktiivisuus ja defensiivisyys (taistele/pakene/lamaannu) sekä rajaton ja kontrolloiva käytös. Oman kokemukseni mukaan tällainen haavoittunut, äitiydetön tyttö löytyy meistä jokaisesta ja hän haluaa tulla kuulluksi. Olen itse elänyt ihmissuhteissa, jotka perustuivat rajattomuuteen ja hyväksikäyttöön, koska minua ohjasi perusturvattomuuden tunne, olematon omanarvontunto ja voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Voin huonosti, olin itsetuhoinen ja epätoivoinen sekä tunsin jatkuvaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, joka ulottui kaikkialle elämässäni. Säätelin tunteitani pakonomaisella liikunnalla ja syömisen kontrolloinnilla sekä kiinnostuin toistuvasti "pahoista miehistä", jolla oli vakavia seurauksia terveydelleni. Minusta tuntui siltä kuin minua olisi ohjannut jokin selittämätön kirous, jonka edessä tunsin suurta avuttomuutta.
Elämäni alkoi muuttumaan siinä vaiheessa, kun pääsin terapiaan ja sain kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Aloin ymmärtämään paremmin itseäni ja sain vastauksia siihen, miksi elämäni ja ihmissuhteeni olivat sellaisia kuin olivat. Tämä tarkoitti myös sitä, että minun oli aika alkaa kasvaa aikuiseksi ja yksi suurimmista muutoksista käynnistyi siinä vaiheessa, kun aloin rakentamaan tietoista suhdetta sisäiseen hylättyyn tyttööni. Asetuin siis äidiksi itselleni ja aloin opettelemaan vastuunkantoa, rajojen asettamista ja itseni arvostamista. Ihmissuhteeni muuttuivat ja useimmat päättyivät, koska minä muutuin.
Kun puhun aikuisesta naisesta, kuvaan siis naista, jolla on suhde sisäiseen tyttöönsä ja joka on sen myötä siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen. Naisen tietoisuuden taso ja itseymmärrys on laajempi ja syvempi kuin Neidolla. Hän kykenee paremmin ihmissuhteisiin, joissa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, välittäminen ja perusturvallisuuden tunne. Tällaisissa ihmissuhteissa on tilaa ihmisyyteen kuuluvalle erillisyydelle ja haavoittuvuudelle.
Tämä on läpi elämän jatkuva kasvuprosessi, jossa me kaikki olemme keskeneräisiä ja erehtyväisiä. <3 Voimme kuitenkin oppia toinen toisiltamme olemalla omassa inhimillisyydessämme ja siksi haluan tarjota omaa kokemustani ihmisenä kasvusta.
Rakkain terveisin,
Heini